Pintaa ja pinnan alta

Väite ensin: Kahden keskeisen kriisin perussyynä ovat luottamuspula, avoimuuden puute ja läpinäkymättömyys. Kriisit joista puhun ovat maailmanlajuinen kulutusjuhlan päättymisen krapula ja länsimaisen sanomalehdistön taloudellisen perustan mureneminen.

Kun en kirjaa jaksa kirjoittaa, niin suoristetaan lankoja ja yksinkertaistetaan monimutkaisia asioita niin päästää tiivistetysti. Talouskriisin perussyynähän on finanssimarkkinoiden luottamuksen menetys sen jälkeen kun hämärässä ja läpinäkymättämästi finanssinerot rakensivat pyramidihuijausta muistuttavan rakennelman ja myivät sen sikana säkissä kaikkea muuta kuin fiksuille sijoittajille, myös eläkkeidemme rahoittajille. Ahneus ja pelko (Economist: Special Report about the Future of Finance) toimivat hetken aikaa.

Kun luottamus menee, sitä ei kovin helpolla saa takaisin, ja siksi pelkään että tästä krapulasta tulee pitempi kuin moni uskaltaa edes ajatella. Ja nyt luottamus on mennyt pahimman kerran.

Talouskriisistä sanomalehdistön kriisiin

Länsimaisen sanomalehdistön taloudellisen pohjan murenemisessa on kyse pohjimmiltaan myös luottamuksen menettämisestä - ja koska Suomessa sanomalehdistö nauttii korkeaa luottamusta, meillä taloudellinen mureneminen on ollut vähäistä ja hitaampaa kuin monessa muussa länsimaassa, mutta yhtä vääjäämätöntä se on silloin kun puhutaan sanomalehdistöstä paperille painettuna tuotteena. Niissä länsimaissa, joissa sanomalehdistö on menettänyt oman toimintansa perusteella luottamusta, sanomalehtien taloudellinen pohja on murentunut nopeammin, ja tässä kannattaa katsoa erityisesti valtameren toiselle puolelle. Uskallanpa väittää että näillä kahdella asialla, talouskriisillä ja sanomalehdistön kriisillä, on tekemistä toistensa kanssa.

Välihuomiona kannattaa huomioida että puhun länsimaisen sanomalehdistön kriisistä. Kehittyvissä maissa ja kehitysmaissa sanomalehdet ovat edelleen kasvubisnes. Toisena välihuomiona kannattaa pitää mielessä että sanomalehdistön kriisissä ei ole kyse median kriisistä. Media voi hyvin ja paksusti ja kehittyy voimakkaasti. Media on murroksessa, ei kriisissä.

Luottamus on kaiken ydin

Mistä päästään takaisin luottamukseen. Taloudessa, politiikassa, mediassa ja viestinnässä luottamus on kaiken ydin. Jos luottamuksen menettää, liiketoiminnalta / politiikalta / rahoitukselta katoaa pois pohja. Ei siinä mitään uutta. Maineenhallintaa on tehty aina ja luottamusta rakennettu aina. Mutta uutta on se, että tänä ubiikkina informaatioyhteiskunnan aikana luottamuksen voi menettää entistäkin helpommin ja luottamuksen rakennusaineet ovat uudet. Luottamus on entistä enemmän alkanut perustua avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen, ja jos luottamusta haluava ei pysty niitä toteen näyttämään, luottamusta ei enää saa muilla keinoin rakennettua niin helposti kuin ennen.

Siksi - ja myös monesta muusta perusteesta - kaiken politiikan ja taloudellisen toiminnan, myös median ja viestinnän keskiössä tulisi olla kolme asiaa: luottamus, avoimuus ja läpinäkyvyys.

Mediassa ja viestinnässä näitä asioita voidaan edistää monin tavoin, sosiaalisen median keinot erinomaisia, mutta niistä ei nyt enempää.

Lex Nokiasta

Sen sijaan otan esimerkiksi ajankohtaisen lakiesityksen, niin sanotun Lex Nokian, ulkomaillekin levinneen. Perusteltua kritiikkiä ovat esittäneet useat (Kasvi, HS, Meriläinen) (linkin lisäys 5.2. Kemppinen) tahot ja kaiken tietämäni perusteella lakiesitys ei täytä luottamuksen ja avoimuuden kriteerejä ja tulisi siksi hylätä. Työnantajan oikeus tutkia työntekijän viestinnän tunnistetietoja ei lisää luottamusta eikä edistä avoimuutta. Eikä poliitikoiden halua viedä jääräpäisesti lakiesitystä eteenpäin huolimatta harvinaisen yksimielisestä perustuslain ja sananvapauden asiantuntijoiden kritiikistä ja perustuslain luokkaavuudesta huolimatta voi tulkita muuten kuin merkittävän painostuksen olemassaoloksi, avoimuus on kateissa ja lakiesitystä tällaisena puoltavat perustelut köykäiset.

Lopuksi rakentava ideanpoikanen: Jos nimittäin yritys haluaa järjestää yrityksen sähköpostiliikenteen avoimemmin kokiessaan henkilökohtaiset työsähköpostiosoitteet ongelmallisina, sillä on jo siihen nyt mahdollisuus. Sen sijaan että firmassa käytettäisiin henkilökohtaisia sähköpostiosoitteita, firmassa voitaisiin käyttää vain rooli- ja tiimikohtaisia sähköpostiosoitteita, joihin olisi luku- ja kirjoitusoikeus roolia hoitavilla työntekijöillä ja esimiehillä.

Lopuksi

Nyt pitäisi - oli sitten poliitiikko, äänestäjä, yritysjohtaja tai median/viestinnän kehittäjä kuten ammattiminä - tehdä kaikissa asioissa, ideoissa ja hakkeissa ottaa ajatuksellinen aikalisä ja kysyä miten tämä ehdotus lisää luottamusta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttää. Jos vastaus ei ole myönteinen, kannattaa sanoa ei.