Kokoomuksella ja vihreillä näyttää olevan yllättävän paljon yhteistä. Aamun Helsingin Sanomissa Kokoomuksen Jyrki Katainen maalaa suomalaista kolmatta tietä näin:
Jyrki Kataiselle valtio on “mahdollistaja”.
“Mahdollistaja tarkoittaa sitä, että kaikille tarjotaan tasapuoliset mahdollisuudet terveeseen elämään ja vahvaan sivistykseen, ja tästä seuraa yhteiskunnan menestys. Olen sivistysuskoinen”, hän kuvailee.
“Me uskomme, että ihmiset luovat oman ja yhteisen onnen omilla toimillaan, kun se vain on mahdollista”, Katainen muotoilee.
Kataisen mukaan Suomessa on menty monta kymmentä vuotta kohti yhteiskuntaa, jossa välittämisen vastuun on katsottu kuuluvan valtiolle tai kunnalle.
“Nyt on tapahtumassa herääminen. Enää ei kuvitella, että lasten ylipaino tai yksin elävien vanhusten yksinäisyysongelma voidaan ratkaista pelkästään vahvistamalla valtion palveluita tai tulonsiirtoja.”
Tämä kuulostaa vain toiselta tavalta sanoa, että tulevaisuudessa valtiolla ja kunnilla ei ole varaa huolehtia hyvinvointipalveluista, joten yksilöiden on otettava vastuuta itse.
“Sitä minä en tarkoita. Meidän pitää ymmärtää, että yksin julkisen vallan toimilla emme pysty luomaan hyvinvointia. Se vaatii perheiltä, naapureilta ja läheisiltä enemmän. Välittämisvastuuta ei voi ulkoistaa.”
Tekoina tämä tarkoittaa selvästi sitä, mitä Vihreiden Osmo Soininvaaraa ehdottaa konkreettisena toimena Suomen Kuvalehdessä:
Jospa luopuisimme kuntien laskennallisista vanhustenhoidon valtionosuuksista ja antaisimme saman rahan hoitosetelinä vanhuksille itselleen. Hoitoa hakevan vanhuksen kunto testattaisiin ja tulosten perusteella hänelle annettaisiin valtion rahoista hoitoseteli - vähän hoitoa tarvitseville pieni ja paljon hoitoa tarvitseville suuri. Meillä on jo nyt Kelan maksama hoitotuki, jonka saa lääketieteellisen testin perusteella.
Minun ajatuksissani on, että hoitoseteli voisi pienimmillään olla parisataa euroa kuussa mutta enimmillään jopa kolme tuhatta euroa, jonka saisi sängyssä hoidettava vuodepotilas.
Vanhus - tai hänen omaisensa - saisivat päättää, mihin hoitoseteli käytetään. Vähäistä apua tarvitseva voisi ostaa kotisiivousta ja ruoan kotiinkuljetuksen lähikaupasta. Halutessaan voisi käyttää setelin lisäksi myös omaa rahaansa. Seteli olisi käytettävä palvelujen ostoon, ei lasten perintöosuuden kasvattamiseen. Sillä voisi maksaa palveluasunnon menoja, elää pensionaatissa Hangossa tai sen voisi käyttää omaishoitajan tukeen. Mainittu eläkeläisten kerrostalo voisi hankkia palvelusetelien turvin apua asukkailleen. Kunta lunastaisi setelin, jos vanhus päätyy kunnan järjestämän hoitoon.
Kuntien välinen tasa-arvoisuus lisääntyisi, koska valtion tuki kuntien vanhustenhoitoon ei riippuisi vain eri-ikäisten vanhusten määrästä vaan siitä, kuinka paljon ja kuinka raskasta hoitoa vanhukset todella tarvitsevat.
Vanhus kohoaisi hoidokista asiakkaaksi. Hänen oikeutensa valita hoito ja sen tuottaja paranisivat. Luovat ratkaisut mahdollistuisivat, mikä voisi parantaa vanhusten elämänlaatua ja silti samalla alentaa yhteiskunnan kustannuksia. Alalle tulisi ainakin suurissa kaupungeissa yksityistä palveluja kunnan palvelujen rinnalle. Kunnalla säilyisi kuitenkin velvollisuus taata palvelujen saatavuus, joten ajatukseni ei pitäisi pelottaa ketään.
Mitenhän käy tälle Soininvaaran ehdotukselle? Puheidensa perusteella Kataisesta tulee tämän ehdotuksen kannattaja.
